Seinäjoen maantiereitit TOP 3!

Tätä kirjottaessani jo valmiiksi runsaan lumipeitteen päälle satoi taas lisää lunta. Tuleekohan se kevät sieltä ollenkaan? Eikö maaliskuu maata näytäkään? Pitää näköjään vain malttaa odottaa sileää ajokautta. Tällä hetkellä toiveet päästä pyöräilemään maaliskuun puolella ei näytä kovin hyvältä, mutta onhan tässä huhtikuun puolellekin vielä aikaa.

No, sitä lämmintä ja lumetonta aikaa odotellessa on hyvä listata muutama hyvä maantiereitti.

Seinäjoen seutu on tasaista aluetta niin kuin Etelä-Pohjanmaalla yleensä. Mielestäni alue sopii maantiepyöräilyyn erinomaisesti. Jos hakee nousumetrihaasteita niin ne kannattaa polkea toki jossakin muualla, vaikka kyllä täällä on tehty everest-haasteitakin! Etelä-Pohjanmaa on sen verran sisämaassa ettei mm. merituuli häiritse pyöräilijää. Joskushan vastatuulesta on myös hyötyä paluumatkalla, mutta ei ole hääviä lähteä heti kovaan vastatuuleen polkemaan. Tuhansien järvien maana tunnettu Suomi ei päde Seinäjoen seudulla, täällä ei nimittäin niitä tuhansia järviä ole. Maantiepyöräilijän näkökulmasta "järvettömyys" on mielestäni hyvä, koska niitä ei tarvitse kiertää. Jokia kiemurtelee ympäri maakuntaa, mutta niidenkin yli menee siltoja.

Seuraavaksi luettelen kolme hyväksihavaittua maantiepyöräreittiä Seinäjoella. Ne eivät ole paremmuusjärjestyksessä. Reitit voi ajaa myötä- tai vastapäivään ja usein lähdenkin ajamaan ne niin että myötätuulella pääsisi takaisin kotiin. 

Seinäjoki-Alanurmo-Simpsiö-Kaaranmännikkö-Nurmo-Seinäjoki

 1. Lapua, 40-60 km 

Ehkä eniten ajettu maantiepyöräilyreitti Seinäjoella. Reitti lähtee Seinäjoelta koillisen suuntaan kohti Lapuaa ns. vanhaa tietä. Tämä on yksi suosikkireiteistäni siitäkin syystä ettei tarvitse odotella liikennevaloissa vaan saa vain polkea täysillä eteen päin. Pakollisia pysähdyksiä ei juuri ole. Seinäjoelta lähtevä Nurmonjoki kulkee reitin suuntaisesti ja molemmin puolin jokea on hyväpintainen asvalttitie. Molemmat tiet ovat myös liikenteeltään melko rauhallisia. Jos ei halua polkea Lapualle asti niin Nurmonjoen voi ylittää esim. Ruhan tai Kellojan silloilta ja kääntyä siitä pisteestä takaisin päin. Itse ajan silloin tällöin tätä Kellojan lenkkiä, jolloin mittariin kertyy reilut 40 kilometriä. Nousumetrejä saa halutessaan Simpsiön päälle kiipeämisestä. Simpsiön masto on muuten huikeat 323 metriä korkea.

Seinäjoki-Halkosaari-Könni-Ilmajoki-Rengonharju-Seinäjoki

 2.Könni, 60 km 

Reitti lähtee 18-tietä pitkin Vaasan suuntaan ja kääntyy Halkosaaren risteyksestä Ilmajoelle päin. Könnille asti tien pinta ei ole paras mahdollinen, kuoppia pitää muistaa väistellä. Könnin kylä on muuten kuuluisa könninkelloista. Ilmajoelle saavuttaessa asvaltti on jo hieman parempaa. Törnävän suunnalla vastaan tulee muutamat liikennevalot. Pajuluoman suunnalla liikennevalot voi kiertää, mutta reitti pitää tietää tarkasti. Joskus ajan Seinäjoen lentokentän kohdalta(kyllä Seinäjoella on lentokenttä!)Rengonharjulta vielä Honkakylän suuntaan. Tuo "sakkolenkki" tuo vielä n. 10 kilometriä lisää mittariin.

Seinäjoki-Kiikku-Nurmo-Veneskoski-Seinäjoki

3. Kiikku, 25-40 km

Viimeisenä muttei vähäisimpänä hieman lyhyempi reitti. Tämä lähtee edellisen tapaan Vaasan suuntaan, mutta kääntyy oikealle jo Kiikun kohdalla. Kiikun suora on oikeasti lähes luotisuora 5 kilometrin tieosuus ja kulkee ison Paukaneva-suoalueen läpi. Kesäisin siinä järjestetään tempokisoja nimellä Kiikun Tempo. Joskus olen meinannut osallistua tapahtumaan, mutta toistaiseksi se on vielä jäänyt. Reittiä pystyy varioimaan niin, että jatkaa Nurmosta Keski-Nurmon suuntaan ja vielä siitä Veneskoskelle. Tuolloin matkaa tulee yhteensä n. 40 km. Tätä lyhyempää lenkkiä ajan silloin kuin pidempään lenkkiin ei yksinkertaisesti aika riitä. Varsinkin kauden alussa ja lopussa tätä Kiikun lenkkiä tulee enemmän ajettua. Kauden alussa pyörälle tehdyt säädöt tai kumien vaihdot tms. on hyvä testata lyhyemmällä lenkillä. Kesän lopussa arki-iltoina ei valoa riitä enää kovin pitkälle, joten silloin on mukavampi ajaa lyhyempää lenkkiä.