Raul Hellbergin maailmanennätykset Seinäjoella


Halusin ehdottomasti kirjoittaa kyseisestä pyöräilijästä blogiini, koska aihe on niin mielenkiintoinen. 

Raul Hellberg oli aikansa legenda, Porvoolainen kilpapyöräilijä ja liikemies. Miksi aihe kiinnostaa? Syy on tässä:

 Seinäjoen ja Ilmajoen rajalla lähellä Ahonkylää on iso kivi, johon on kiinnitetty muistolaatta:

"Tähän päättyi pyöräilykilpailu v. 1929 jossa Raul Hellberg saavutti 3 maailmanennätystä

29.7.1929 12 tunnissa ajoi 372,6 km

240 km 7 tuntia 52 minuuttia 1 sekuntia

320 km 10 tuntia 14 minuuttia 33 sekuntia"

Kyseisistä maailmanennätyksistä on aikaa yli 90 vuotta aikaa. Kyseessä on siis 12 tunnin ajo. Kun Hellbergin 12 tunnin ajo muutetaan keskituntinopeudeksi saadaan 31,05 km/h. Kuulostaako maltilliselta vauhdilta? 

Verrataanpa 1929 pyöräilyä nykypäivän pyöräilyyn:

- Maailmanennätys on tehty hiekkatiellä.

- Hellberg ajoi kiinteävälitteisellä pyörällä, jossa ei ollut vaihteita. Jokainen ylämäki vaatii kuskilta ennakoivaa ja energiaa säästävää ajotyyliä.

- Teräsrunkoinen pyörä voi olla jopa 2 kertaa nykyaikaista hiilikuitupyörää painavampi.

- Moderenit lukkopolkimet "liimaavat" päkiät tiukasti polkimeen kiinni. Hellberg käytti varvaskoukkuja tai avopolkimia, joilla voima ei siirry yhtä hyvin kammista takapyörään modereneihin lukkopolkimiin verrattuna.

- Aerodynamiikka: kiekoissa(rungosta/muista osista puhumattakaan) ei tuolloin ollut korkeaa profiilia, josta olisi hyötyä varsinkin pitkillä matkoilla. Lisäksi pyörän ohjaustanko näyttää olevan kuvissa melko korkealla, jolloin ajoasento oli pystympi. Enemmän ilmanvastusta siis.

- Ei mittareita tai antureita, joista arvioida kadenssia, poljinvoimaa, sykettä, nopeutta, keskinopeutta, aikaa yms. Sivustaseuraavat toden näköisesti huutelivat väliaikoja.

- Ei windy.com-kaltaisia tai muita säänennustussivustoja käytettävissä. 

Lisäksi pitää huomioida, että Hellberg ajoi kahta päivää ennen maailmanennätystä Tampereelta Seinäjoelle(200 km) voittoajalla 7 tuntia 30 minuuttia ja seuraavana päivänä oli vielä rata-ajot, joissa tuli myös voitto. Siihen siis vielä päälle maanantain 372,6 km maailmanennätysvauhdilla. Huh huh mikä kaveri!

Lehtileike Seinäjoen Sanomissa 29.7. 1929
Katsoin youtubesta Global Cycling Networkin(GCN) tekemän videon, jossa kaksi pyöräilijää ajoivat 467 kilometriä Pariisista Lyoniin museopyörillä. Samanlaisilla, joilla Ranskan ympäriajot ajettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1903. Molemmat pyöräilijät totesivat Lyoniin päästessään, että tuo matka rankin siihen asti ajamistaan. Varmasti oli, kun ovat tottuneet modereneihin hiilikuitupyöriin.

Myös Hellbergin reitti olisi hienoa saada ajettua sen aikaisella pyörällä. Kilpailureitti oli vuonna 1929 Seinäjoki-Lapua-Ylistaro-Ilmajoki-Seinäjoki(Seinäjoen sanomien 29.7.1929 mukaan, Ilkka-lehdessä vuonna 2015 on mainittu eri reitti). Yhden kierroksen pituus oli mahdollisesti siis 100 kilometriä. Tuossa tapauksessa Hellberg kerkesi siis 12 tunnissa kiertämään hieman yli 3,5 kierrosta ja 12 tuntia täyttyi juuri Turdinin kiven kohdalle, josta siis muistolaattakin löytyy. Veikkaanpa ettei moni nykypäivän huippukuskeista pysyisi vauhdissa.

Kiinteävaihteisella en pääse tuolle reitille ajamaan, mutta aion kyllä ajaa sen modernilla maantiepyörällä Hellbergin jälkiä seuraten(100 kilometrin kierroksen). 372,6 kilometriin tuskin riittää omat paukut. En ole ihan varma onko reitti 100 % sama kuin google mapsin ehdottoma, mutta kilometrimäärä ainakin olisi aika lähellä sataa. 

Hellbergin mahdollinen reitti vuonna 1929.

Alla juttu Hellbergistä, Ilkka-lehti, 4.tammikuuta 2015

Kiveen ruuvattu laatta kertoi ennätyksistä

Suomen ensimmäinen huippupyöräilijä Raul Hellberg viihtyi lakeuksilla

Runsas 85 vuotta sitten Seinäjoella tehtiin pyöräilyhistoriaa. Silloin Porvoon Akilleksen Raul Hellberg (1900–1980) paransi ruotsalaisen Georg Johnssonin 12 tunnin ajon ME:tä yli kahdeksalla kilometrillä 372, 6 kilometriin. Ennätysajo päättyi vanhan Ilmajoki–Seinäjoki-tien Isoonahteen päälle Turdinin kiven kohdalle.

Kiveen kiinnitettiin 1954 laatta, jonka mukaan 240 ja 320 kilometrin väliajat olivat myös maailmanennätyksiä. Sen sijaan 300 kilometrin väliaikaa ei sellaiseksi noteerattu, koska kilpailukutsussa ei mainittu, että sekin väliaika otetaan.

Entisen ennätyksen Georg Johnsson oli ajanut Tanskassa asfalttiteillä. Hellberg polki silloisilla maanteillä vaihteettomalla pyörällä reitin Seinäjoki–Lapua–Ylistaro–Laihia–Vaasa–Ilmajoki–Seinäjoki kahteen kertaan. Seinäjoen Keskusradan Urheilijoiden järjestämä ennätysajo alkoi aamuyhdeksältä maanantaina 29. heinäkuuta 1929 Seinäjoelta ”ilman ollessa mitä edullisin”. Ilkan mukaan väkeä oli seuraamassa ajoa varsinkin iltasella tienvierustat paikka paikoin mustana.

Kilpailun jälkeisenä keskiviikkona Suomen Urheilulehti kertoo etusivulla kuvan kanssa uudesta Pohjoismaiden ennätyksestä. Ilkka sen sijaan mainitsee sisäsivulla yhdellä palstalla, että Hellberg rikkoi maailmanennätyksen ja teki niitä myös väliajoissa.

Hellberg ruokaili 100 kilometrin jälkeen, mutta saavutti nopeasti ennätysvauhdin.

– Isää seurasi autolla hänen veljensä Rudolf ja moottoripyörällä suksitehtailija Emil Lampinen, rallikuski Simo Lampisen isoisä, kertoo porvoolainen Esa Hellberg, 56, nuorin mestaripyöräilijän viidestä pojasta. Hän sanoo, että enemmän isä puheli pyöräilyurastaan muiden kuin meidän poikien kanssa.

– Isä tykkäsi kilpailla siellä lakeuksilla, sillä sukumme on lähtöisin Ylistarosta, jota myös ennätysajo sivusi.

Pyöräilymiehet Alpo Ala-Lipasti(vas.) ja Kauko Ojaniemi osoittavat Turdinin kivestä paikkaa, johon 12 tunnin ajon ME:stä kertonut toinen muistolaatta vuonna 1979 on ollut kiinnitettynä. KUVA: PENTTI HEIKKILÄ

Raul Hellberg oli Suomen ensimmäinen suurpyöräilijä. Ennen maanantain 12 tunnin ennätysajoa hän voitti jo lauantaina yli 200 kilometrin ajon Tampereelta Seinäjoelle ajalla 7.30 tuntia. Neljänneksi sijoittui seinäjokelaisen P. Ojanikkola puoli tuntia hitaampana. Voittokulku jatkui sunnuntaina 1 kilometrin ja 30 kilometrin rata-ajossa sekä seitsemän kilometrin uloslyöntiajossa. Siinä joka kierroksen jälkeen viimeiseksi jäänyt karsittiin pois, kunnes jäljelle jäi voittaja – Raul Hellberg.

Jo urheilu-uran aikana Hellberg toimi yrittäjänä, mikä haittasi osallistumista kilpailuihin. Miehestä kertoo jotakin se, kun hän ennen vuoden 1930 viisipäiväistä Oslo–Tukholma-kilpailua jonka voitti, opetteli reitin ajamalla sen päinvastoin löytääkseen sopivat irtiottopaikat.

Kilpailemisen lopetettuaan hän keskitti tarmonsa liiketoimintaan sekä pyöräilyn järjestö- ja lajityöhön.

Seinäjokelainen urheilukauppias Kauko Ojaniemi luonnehtii Raul Hellbergiä vaatimattomaksi. Ojaniemi toivoo, että Turdinin kiveen saataisiin uusi muistolaatta, ellei vanhaa löydy. Sellainen siihen kiinnitettiin toisen kerran vuonna 1979 eli 50 vuotta ennätyksen syntymisen jälkeen.

 


Onneksi uusi muistolaatta on sittemmin pysynyt toistaiseksi Turdinin kivessä. Laattaa ei erota kunnolla päätieltä, metsää on vuosien varrella kasvanut ympärille.

Suosittelen jokaiselle pyöräilijälle käymään tuolla kivellä!


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Uusi mittari: Garmin Edge 530

Sports Tracker vs. Strava, kumpi on parempi?