Kahjon Fillaristin Päiväkirjat

  Aiemmissa kirjoituksissani olin luvannut 5000 poljettua kilometriä tälle kaudelle. Lupaus täytyy tietenkin pitää! Katsoin hiljattain alkukauden kilometrejä ja hieman jälkijunassa näyttäisi tavoitteeni olevan varsinkin toukokuun osalta. Niin kuin monella muulla pyöräilijällä myös minulla elämää täyttää muutkin asiat kuin pyöräily. Reissuille ja lenkeille ei aina pääse vaikka tahtoisi. Lisäksi poikkeuksellisen sateinen/kylmä toukokuu vähensi pyöräilyhaluja. No, eipä hätä ole tämän näköinen. Tänään on kesäkuun kolmas päivä ja ajokautta on vielä reilusti jäljellä, maantielläkin vähintään 4 täyttä kuukautta! Päivissä se tekee yli 120 päivää. 5000 kilometrin vuositavoite tuntuu tällä hetkellä silti kaukaiselta. Tähän mennessä kertynyttä matkaa on pyörän sarvissa tullut 1700 kilometrin verran, reilu 3000 km siis jäljellä. Huoh.   Strava ja kilometrikisa Viime vuonna osallistuin ensimmäistä kertaa valtakunnalliseen kilometrikisaan, jonne matkoja voi tallentaa 1.5.-22.9.2021 välisenä...

Männä viikonloppuna tuli taas lähdettyä Pohjanmaalta järvien äärille Keski-Suomeen. Alun perin tarkoitukseni oli polkea sinne töiden päätteeksi perjantaina, mutta sateen 99 % todennäköisyys ja 4-5 m/s tuuli ei innostanut lähtemään pyörän selkään. Vettä tuli perjantaina aamusta iltaan. Sunnuntaille oli onneksi luvattu parempaa säätä. Pyörä siis auton katolle ja menoksi. Sunnuntaiaamuna kamppeita piti taas hieman etsiskellä, mutta olin näköjään muistanut ottaa kaiken tarpeellisen mukaan. Pyöräilykengät itse asiassa meinasi unohtua kotiin, tennareilla en välttämättä olisi lähtenyt näin pitkälle reissulle polkemaan. Viime hetken arpomiset pukeutumisen suhteen: irtolahkeet vai shortsit? Lämpötila oli paikoitellen alle 15 astetta, päädyin silti shortseihin. Juomapullot täyteen ja matkaan! Reitti kulki tällä kertaa Seinäjoen suuntaan Ähtärin ja Töysän kautta. Vaikka olen tämän(Saarijärvi-Seinäjoki) välin ajanut jo 7 kertaa aiemmin, en ole Töysän ja Kuortaneen reittiä ajanut aiemmin edes autol...

Aiemmissa postauksissa mainitsin etten ole kisapyöräilijä. Suostuin kuitenkin ensimmäistä kertaa elämässäni maantiekisaan(!) Mitään 40 kilometrin keskituntinopeutta ei ollut tarkoituskaan lähteä havittelemaan, koska siihen oma fysiikka ei yksinkertaisesti riitä. Tavoitekeskivauhtini oli 30-35 km/h. Viestissä ajettiin kolmen polkijan joukkueissa ja kaikki ajoivat 20 kilometrin matkan. Rideepin seurasta saatiin koottua kolme miesten joukkuetta, valitettavasti naisten joukkue joutui perumaan tulonsa.   Kisapaikkana oli Kauhajoen Nummijärven camping-alue, josta ajettiin sekä etelän ja pohjoisen suuntaan 10 + 10 km. Nummijärven alue on tuttu mm. Nummirock-festivaalista ja reitti meni myös tuon alueen ohitse.  Lähdimme Anssin ja Jussin kanssa yhdellä autolta Seinäjoelta Kauhajoen suuntaan jo klo 16 jälkeen, koska ilmoittautuminen kisapaikalla olisi klo 18 ja startti 19:30. Ennen lähtöä jännitin mahtuuko autoni katolle kolme maantiepyörää rinnakkain vai pitääkö yksi pyöristä laittaa ...

En muista ajoinko viime kesänä kovinkaan montaa soololenkkiä yli 30 km/h keskituntinopeudella. Tälle kaudelle odotukset keskituntinopeuteen ovat joka tapauksessa hieman korkeammalla. Jos kerran lähdetään ajamaan maantielle, niin ei siellä aina huvittaisi ylimääräistä aikaa viettää. Joskus ripeät lenkit ovat paikallaan. Annan tässä postauksessa omat vinkkini miten tuo 30 km/h on paras pitää yllä, koska niitä olen jo muutaman ajanut tälle kaudelle. Lähdetään kuitenkin siitä minkälainen pyöräilijä minä olen. Voisin väittää etten ole fysiikaltani rapakuntoinen mutten myöskään huippu-urheilijakaan. Voisin luonnehtia itseäni aktiivipyöräilijäksi, jolla on välillä tarve kokeilla rajoja nopeuden suhteen: kuinka kantti kestää. Pitää muistaa etten pääsääntöisesti treenaa kisoihin. Fyysiset ominaisuuteni soveltuvat paremmin kestävyysurheiluun kuin räjähtävään voimaan. Miksi sitten pitäisi yrittää pitää ripeää vauhtia yllä? "Ei matka tapa, vaan vauhti" kuuluu sanonta. Monella pyöräilijäl...

Tämä ei ole kaikenkattava postaus ketjuöljyistä vaan suositus niistä, joita itse tällä hetkellä käytän. Ketjua voi voidella vaikka millä aineella, mutta kannattaa käyttää ketjulle tarkoitettua voiteluainetta. Periaatteessa WD40 tai laakerivaseliinikin käy mutten suosittele käyttämään kumpaakaan . Molempia olen kokeillut huonoin tuloksin kun ei muutakaan juuri sillä hetkellä ollut saatavilla. Jotkut silti käyttää tuon tyylisiä aineita. Mikä niissä on vikana? Ketju kyllä pyörii ja toimii "väärällä" öljyllä, mutta alkaa keräämään lopulta enemmän likaa ja voiteluominaisuuskin katoaa ennen pitkää. Lisäksi erittäin likaista ketjua on hankalaa ja tympeää puhdistaa kun epäsopiva öljy jämähtää pintaan herkemmin. Ketjun puhdistaminen on toinen tarina, josta voisin kertoa joskus myöhemmin uudessa kirjoituksessa. Yksinkertaisuudessaan ketju otetaan irti voimansiirrosta, liotetaan sopivassa puhdistusaineessa, putsataan ja laitetaan takaisin paikalleen. Ketjun pesemisestä saa aktiivisten p...

  K ilometritavoitteet nousevat pyöräilyn saralla itselläni joka vuosi. Tälle vuodelle asetin tavoitteen 5000 kilometriin. Joillekin tuo määrä kuulostaa isolta, joillekin se on vasta alkulämmittelyä. Itselleni se on paljon. Tosiharrastajien mittariin kertyy 10.000 tai jopa yli 15.000 pyöräilykilometriä. Tuota määrää ei monet aja edes autolla vuodessa! Kaikki asettakoot omat tavoitteensa: vähän tai paljon, kunhan pääsee pyöräilemään. Voisi taas kyseenalaistaa haasteen järkevyyttä. Minusta kilometrien haaliminen kuuluu oleellisena osana tähän lajiin ja on myös hyvä motivaattori. Jos esimerkiksi juhannukseen mennessä mittariin on kertynyt tietty määrä niin siitä on hyvä jatkaa kautta ns. puolivälistä loppuun. Itselläni tosin eikä monella muullakaan pyöräily lopu vain kesään vaan pihalle on välillä päästävä lähes kelillä kuin kelillä. Myös talvella ja huonoilla keleillä. Nykyään aina vesisade ei välttämättä haittaa niin paljoa ajon aikana vaan enemmän tympäisee pyörän ja varusteiden hu...

Viime postauksessa kerroin kevään ensilenkistä maantiepyörällä. Lopussa oli myös maininta tulevasta Seinäjoki-Saarijärvi -reissusta. Viime vuonna ajoin myös ns. pääsiäissatasen. Tuolloin reitti lähti Ilmajoen kautta Vaasan suuntaan, kääntöpisteenä Laihia ja sieltä takaisin Seinäjoelle. Matkaa kertyi 140 km. Tällä kertaa lähdin 150 kilometrin pyöräreissulle Keski-Suomeen Saarijärvelle. Reissu kotiseudulleni pyörän selässä oli jo kuudes. Lähtö oli torstaina 1.4. klo 12. Reittinä Seinäjoki-Kuortane-Lehtimäki-Soini-Karstula-Saarijärvi. Olen todennut tämän reitin olevan pyöräilijälle rauhallisin ja mukavin ajaa. Seinäjoelta Saarijärvelle menee myös hieman ruuhkaisempi Kyyjärven kautta kulkeva ja myös mäkisempi Ähtärin ohi menevä tie. Kilometrit kaikissa näissä kolmessa on n. 150 km per reitti. Nousumetreiltään reitit ovat samaa luokkaa(~ 1000), mutta Ähtärin reitin mäet ovat jyrkempiä ja epämiellyttäviä nousta.  Olin edellisinä päivinä tarkkaillut säätiedotuksia ja etenkin tuulta. Windy...