30 km/h keskituntinopeuden säilyttäminen, VINKIT!

En muista ajoinko viime kesänä kovinkaan montaa soololenkkiä yli 30 km/h keskituntinopeudella. Tälle kaudelle odotukset keskituntinopeuteen ovat joka tapauksessa hieman korkeammalla. Jos kerran lähdetään ajamaan maantielle, niin ei siellä aina huvittaisi ylimääräistä aikaa viettää. Joskus ripeät lenkit ovat paikallaan. Annan tässä postauksessa omat vinkkini miten tuo 30 km/h on paras pitää yllä, koska niitä olen jo muutaman ajanut tälle kaudelle.

Lähdetään kuitenkin siitä minkälainen pyöräilijä minä olen. Voisin väittää etten ole fysiikaltani rapakuntoinen mutten myöskään huippu-urheilijakaan. Voisin luonnehtia itseäni aktiivipyöräilijäksi, jolla on välillä tarve kokeilla rajoja nopeuden suhteen: kuinka kantti kestää. Pitää muistaa etten pääsääntöisesti treenaa kisoihin. Fyysiset ominaisuuteni soveltuvat paremmin kestävyysurheiluun kuin räjähtävään voimaan.

Miksi sitten pitäisi yrittää pitää ripeää vauhtia yllä? "Ei matka tapa, vaan vauhti" kuuluu sanonta. Monella pyöräilijällä on monesti joku tavoite. Yksi omista tavoittestani on pitää kova vauhti yllä, ainakin tällä kaudella. Se on myös hyvä motivaattori. Yksi tavoitteista tälle kaudelle jo täyttyi kun ajoin pääsiäisenä 150 kilometrin matkan 30,3 kilometrin keskituntinopeudella. Pääsiäisen postauksessa asiasta kirjoittelinkin, että yleensä alusta puolen väliin tuollaisella reissulla vauhti pysyy hyvänä. Sen jälkeen keskinopeus laskee parilla kilometrillä.  Tuolla kerralla oli tietysti hyvät olosuhteetkin osatekijänä hyvään lopputulokseen, mutta myös psyykkinen puoli piti olla kunnossa.

 

Seuraavana muutama vinkki, jolla minä sain lisää nopeutta:

1. Dropeilta ajaminen

Älä tyydy ajamaan vain yläotteella. Se on miellyttävämpää, mutta droppiotteella ilmanvastus pienenee ja pyörä kulkee kovempaa. Miksi edes ajaisit käyräsarvisella pyörällä jos et käytä alaotetta?

2. Putkelta polkeminen ylämäissä

Aiemmin saatoin polkea monesti niin lyhyillä kuin pitkilläkin lenkeillä ylämäissä seisomatta, polkemalla vain hieman pienemmällä vaihteella. Pakko myöntää etten todella pitkissä mäissä jaksa seistä koko nousua, mutta niiden alussa nykyään aloitan putkella polkemisella.

3. Kadenssi

Kadenssi eli kampien pyörimisnopeus ei mielestäni saisi tippua alle 80:n, tosin yli 100 tuntuu itselleni liian kovalta. Kadenssin tarkkailua voisi verrata auton kierroslukumittarin tuijottamiseen. Liian isoilla tai pienillä kierroksilla ajaminen ei ole taloudellista.

4. Säännöllinen nesteen juominen / tankkaus

Vauhdikkaille lenkeille ei sovi lähteä ilman juomista eikä myöskään valmiiksi janoisena. Varsinkin kuumilla keleillä pitää muistaa juoda! Myös erilaiset urheilujuomat, geelit ja energiapatukat auttavat jaksamaan suorituksessa.

5. Tarkkaile nopeusmittariasi ajon aikana

Yli 30 km/h keskituntinopeutta on vaikea ylläpitää ilman kunnollista nopeusmittaria. Vielä parempi olisi jos mittarista löytyisi myös keskituntinopeuden näyttö. Silloin pystyt vertaamaan hetkellistä nopeutta ja keskituntinopeutta. Esim. jos lenkistä on n. kolmannes ajamatta 29,5 km/h keskituntinopeudella, niin voit ylittää 30:n pienellä loppukirillä!

Vinkkejäni ei kannata ottaa kovin kirjaimellisesti, mutta ne ovat toimineet omalla kohdallani. Keskituntinopeus voi joskus laskeakin vaikka olosuhteet olisivat ihan ok. Siitä ei pidä masentua, koska nopeuteen voi vaikuttaa monet muutkin tekijät kuin pelkästään edellä mainitut. Porukkalenkeillä ripeää vauhtia on tietysti helpompi pitää yllä ellei ole koko ajan vetovuorossa. Esim. 10 hengen porukalla perässä ajavalla pyöräilijällä on hyvä totuttautua kovaan vauhtiin jos on aiemmin tavannut polkea hitaammin.

Ei muuta kuin parempia pyöräilysäitä odottelemaan ja lenkille!