Sunnuntain 150 km

Männä viikonloppuna tuli taas lähdettyä Pohjanmaalta järvien äärille Keski-Suomeen. Alun perin tarkoitukseni oli polkea sinne töiden päätteeksi perjantaina, mutta sateen 99 % todennäköisyys ja 4-5 m/s tuuli ei innostanut lähtemään pyörän selkään. Vettä tuli perjantaina aamusta iltaan. Sunnuntaille oli onneksi luvattu parempaa säätä. Pyörä siis auton katolle ja menoksi.

Sunnuntaiaamuna kamppeita piti taas hieman etsiskellä, mutta olin näköjään muistanut ottaa kaiken tarpeellisen mukaan. Pyöräilykengät itse asiassa meinasi unohtua kotiin, tennareilla en välttämättä olisi lähtenyt näin pitkälle reissulle polkemaan. Viime hetken arpomiset pukeutumisen suhteen: irtolahkeet vai shortsit? Lämpötila oli paikoitellen alle 15 astetta, päädyin silti shortseihin. Juomapullot täyteen ja matkaan!

Reitti kulki tällä kertaa Seinäjoen suuntaan Ähtärin ja Töysän kautta. Vaikka olen tämän(Saarijärvi-Seinäjoki) välin ajanut jo 7 kertaa aiemmin, en ole Töysän ja Kuortaneen reittiä ajanut aiemmin edes autolla. Matkan varrella on monelle maantiepyöräilijälle ja moottoripyörälijälle tuttu Tohninmäki.

Ensimmäisen 10 kilometrin jälkeen vaatekerrosten valinta näytti onnistuneen, ei liian kuuma eikä liian kylmä. Mäkiä ei tällä reitiltä puutu. Heti alkutaipaleilla mm. Mahlun mäet ottaa kenestä tahasta pyöräilijästä luulot pois. Nousut tuntuvat välillä olevan lyhyitä, mutta sitäkin uuvuttavampia. 

 

Ensimmäinen kolmannes koko matkasta kulki mäkisistä nousuista huolimatta yllättävän hyvin n. 30 kilometrin keskituntivauhtia. Ähtäriin tullessani kävin katsomassa kirkkoa. En ole ikinä muistaakseni ole edes pihassa käynyt, vaikka ohi olen ajanut lukemattomia kertoja. Mielestäni tuo kirkko on yksi Etelä-Pohjanmaan hienoimpia ja lähellä on näytillä Ähtärin viimeiset jäljellä olevat kirkkoveneet.

Töysän suuntaan lähtiessäni sää tuntui olevan kylmempi ja vastatuulikin hidasti matkantekoa. Töysän Salesta piti käydä hakemassa juomatäydennystä ja hieman välipalaakin ennen Tohnia. Töysä ei ole minulle kovin tuttua seutua, ohi tulee kyllä säännöllisesti ajeltua. Hieno pikkupitäjä. Miksen ole aiemmin tajunut kulkea tätä reittiä?

 

Pienen evästelyn jälkeen alkoikin kiipeäminen Tohninmäelle. Töysän suunnasta reitti taitaa olla hieman loivempi Kuortaneen suuntaan verrattuna. Tohnisen äijän kiven kohdalla piti tietenkin pysähtyä. Kivi sijaitsee mäen jyrkimmän osuuden puolessa välissä muttei kuitenkaan ihan mäen päällä. Tohnisen äijä oli tarinoiden mukaan Tohninkylän ensimmäinen asukas, jolla oli kymmenen miehen voimat. Tämä jättiläinen kantoi tarinoiden mukaan ison kiven Lapuan Simpsiöltä Isonkyrön kirkkoon kun sitä rakennettiin joskus keskiajalla eli noin 500 vuotta sitten. Lisäksi kaveri oli niin iso ettei mahtunut kirkkoon sisälle(!). Pitääpä ensi kerralla pysähtyä katsomaan tuota Isonkyrön kirkkoa. 

Tohnin jälkeen ei nousumetrejä tarvinnut niin paljon enää "keräillä". Lehtimäentielle päästyäni asfaltti hieman parani ja jyrkät mäet väheni, mutta peltoisilla alueilla vastatuuli puri entistä enemmän. Ennen Kuortaneen Mäyryä pidin vielä pienen tauon ennen loppurutistusta. Hyvillä tuulilla olisin ehkä päässyt lähelle 30 km/h -vauhtia, mutta tällä kertaa keskituntinopeus jäi 28,5:een. 

Kotiin Seinäjoelle saavuin ennen iltaseitsemää. Garminin dataa tallennellessa laite ilmoitti palautumisajaksi 4 päivää. Taisi olla normaalia rankempi suoritus ja kyllähän se sitä olikin!

 

Reitti: Saarijärvi-Myllymäki-Ähtäri-Töysä-Tohni-Mäyry-Seinäjoki

Reitin pituus: 150 km
Ajoaika:5 tuntia 15 minuuttia
Kokonaisaika taukoineen: 7 tuntia 5 minuuttia

Keskikadenssi: 78 rpm

Maksimikadenssi: 111 rpm

Keskisyke: 143 bpm

Maksimisyke: 170 bpm
Lähtö Saarijärveltä: klo 11:30
Perillä Seinäjoella: klo 18:30
Keskituntinopeus: 28,5 km/h

Maksiminopeus: 57,6 km/h
Nousumetrit: 1120 m

Pisin nousu: 239 m