Pääsiäisen 150 km

Viime postauksessa kerroin kevään ensilenkistä maantiepyörällä. Lopussa oli myös maininta tulevasta Seinäjoki-Saarijärvi -reissusta. Viime vuonna ajoin myös ns. pääsiäissatasen. Tuolloin reitti lähti Ilmajoen kautta Vaasan suuntaan, kääntöpisteenä Laihia ja sieltä takaisin Seinäjoelle. Matkaa kertyi 140 km. Tällä kertaa lähdin 150 kilometrin pyöräreissulle Keski-Suomeen Saarijärvelle. Reissu kotiseudulleni pyörän selässä oli jo kuudes.

Lähtö oli torstaina 1.4. klo 12. Reittinä Seinäjoki-Kuortane-Lehtimäki-Soini-Karstula-Saarijärvi. Olen todennut tämän reitin olevan pyöräilijälle rauhallisin ja mukavin ajaa. Seinäjoelta Saarijärvelle menee myös hieman ruuhkaisempi Kyyjärven kautta kulkeva ja myös mäkisempi Ähtärin ohi menevä tie. Kilometrit kaikissa näissä kolmessa on n. 150 km per reitti. Nousumetreiltään reitit ovat samaa luokkaa(~ 1000), mutta Ähtärin reitin mäet ovat jyrkempiä ja epämiellyttäviä nousta. 

Olin edellisinä päivinä tarkkaillut säätiedotuksia ja etenkin tuulta. Windy.com lupasi sopivasti idän/kaakon suuntaan puhaltavaa 3-4 m/s tuulta. Hyvä. Muistan itse asiassa ihan ensimmäisen 150 kilometrin pyöräreissuni vajaan neljän vuoden takaa kesäkuulta 2017, jolloin kylmä pohjoistuuli puhalsi 8 m/s! Keskinopeus oli tuolla reissulla vaatimattomat 22 km/h ja kovilla vastatuuliosuuksilla etenemisestä meinannut tulla yhtään mitään. Maantiepyöräilijällä ja purjehtijalla on se yhteistä, että molemmat tarkkailevat tuulen nopeuksia ja suuntia. Välillä onnistaa, välillä ei. Hyvästä keskinopeudesta saa aina haaveilla, mutta tavoitteena tällä kertaa oli pitää se yli 28 km/h. Päivitän näistä yli 100 kilometrin reissuista excel-kirjaa ja yli 28 km/h keskituntinopeuteen tarvitsee hyvät tuuliolosuhteet ja "hyvät jalat". Joskus on päiviä jolloin pyörä ei vain yksinkertaisesti liiku, vaikka tuuletkin olisi sopivat. Oma lukunsa ovat tekniset murheet yms.

Valmistautuminen edellisenä iltana ennen lähtöä piti varmistaa, että pyörä on edellisen lenkin jäljiltä kunnossa. Hiekan jyviä oli lentänyt mm. jarrusatuloiden väliin, joten pientä putsausta vielä riitti. Lisäksi likaiset ketjut piti pestä. Evääksi otin tällä kertaa energiapatukoita ja geelejä. Tietysti vielä pullot täyteen. Perinteisesti toiseen vettä, toiseen urheilujuomaa. Kevyellä varustuksella tälläkin kertaa tuli lähdettyä, vaimoni ajoi autolla lasten kanssa edeltä käsin perille ja auton kyydissä kulki kaikki muu pääsiäisenä tarvittava vaatetus. 

Kuortaneelta Lehtimäelle on enimmäkseen ylämäkeä.

Pitkä pitkä suora...

Kuortaneella Mäyryn kohdalta lähtee tie Lehtimäen suuntaan. Autolla reitti ei oikeastaan tunnu missään, mutta pyöräilijänä reilun 25 kilometrin mittainen etappi yli 200 nousumetrin kiipeäminen todellakin tuntuu jaloissa. Lehtimäki on Etelä-Pohjanmaan korkeimpia kohtia. Suokonmäen näkötornista pääsee näkemään vielä hieman korkeammalta ja kauas. Taisin erottaa Lapuan maston horisontissa. Suokonmäeltä olisi lähtenyt hieman oikaiseva pohjoispuolta kulkeva soratie Soinin suuntaan, mutta ajattelin ajaa asvalttipinnalla Suninsalmen kautta.

Suokonmäen näkötorni

Suokonmäen näkötorni oli näkemisen arvoinen paikka. Söin siellä Lehtimäen S-marketista ostettuja eväitä mm. leipää ja Kouvolan lakuja. Pienen tauon jälkeen jatkoin matkaa Soinin suuntaan. Vauhti tuntui pysyvän yllättävän hyvin yli 30 km/h keskituntinopeudessa. Soinissa oli alun perin tarkoitus pitää tauko ravintolassa, koska Keski-Suomen maakunnassa ne olisi olleet ravintolasulun takia kiinni(E-P:llä ei). Evästilanne oli kuitenkin sen verran hyvä ettei ravintolassa vierailuun ollut tarvetta.

 

Soinin vaivaisakka

Keski-Suomen rajan ylityksen jälkeen alkoikin sitten kiipeäminen ylämäissä ja tekemistä niissä riitti. Karstulassa en hakenut enää eväitä, vaikka kaupan pihassa pyörähdinkin. Loppumatkalle oli jäljellä 0,5 litraa vettä ja pari geeliä eli pienellä riskillä lähdin polkemaan eväitten suhteen. Toivoin, että kaakkoon puhaltava tuuli olisi viimeistään tässä vaiheessa  sopivan myötäinen. Osittain myötäinen tuuli puhalsi niin kuin alkumatkastakin, mutta ripeän keskituntinopeuden ylläpitämiseksi lopputaival tuli poljettua silti jopa verenmaku suussa. Kaikki tuli siis laitettua peliin yli 30 km/h keskituntinopeuden takia! 

Keski-Suomen rajalla

Enojoki Karstulassa

Viimeisen pitkän ja hitaan ylämäen ns. "kelkkamäen" kiipeämisen jälkeen alkoi jo olemaan voittajafiilis. Yritin vielä saada alkukauden nopeusennätystä Julmien lampien alamäessä, mutta vastatuuli jarrutti huippunopeutta(max 59,5 km/h). Taisi kyllä reidetkin olla 145 kilometrin jälkeen sen verran lopussa ettei niistä saanut enää kaikkea irti.

Huomioita kevään ensimmäisestä pidemmästä soololenkistä:

- Arpomista ennen lähtöä: talvihousut vai trikoot? Valitsin talvihousut, koska keli oli kylmä. Kuten aiemmin mainittu pukeutuminen on haastavaa näillä keleillä.

- Nesteen kokonaiskulutus vain 1,5 litraa, lämpimällä kesäkelillä olisi mennyt vähintään tuplat.

- Kannatti tankata edellisenä iltana hiilihydraattipitoista ruokaa, sitä en aina muista tehdä.

- Reitti on siinä mielessä petollinen, että kunnon mäet alkavat vasta puolen välin jälkeen. Muutaman kerran Etelä-Pohjanmaalta Keski-Suomeen polkeneena yleensä alku on lähtenyt liian ripeänä ja lopussa on sitten hieman väsähtänyt.

-  Pari pientä kiroilua aiheuttavaa teknistä ongelmaa: kadenssimittarin patteri oli tyhjentynyt(vaikka tsekkasin edellisenä iltana) joten heti alkumetreillä palasin vielä kotiin vaihtamaan sen uuteen. Lisäksi toisen pullotelineen ruuvit löystyivät Lehtimäen jälkeen. Olin kyllä mielestäni kiristänyt ennen lähtöä vai olinko?

- Tällä kertaa tavoite ei ollut pelkästään päästä perille vaan myös säilyttää 30 km/h keskituntinopeus.

- Olen huomannut usein pitkillä reissuilla ajavani enimmäkseen yläotteella. Nyt ajoin jopa enemmän alaotteella(!) 

- Keskikadenssi 77. Parantamisen varaa poljinnopeudessa, se saisi olla yli 80. Laitetaan 52-36 voimansiirron piikkiin, johon pitää totutella.