Pyöräilyn flow-tila

Harva pyörälenkki on täydellinen. Usein on teknisiä murheita pyörän kanssa, vastatuulta, kylmyyttä, liikaa  vaatetta, liian vähän vaatetta, ongelmia elektronisien laitteiden kanssa yms. Kuulostaako tutulta? Tuttua se varmasti onkin, koska pyöräily on välineurheilua ja moni tarkasti etukäteenkinkin mietitty voi mennä helposti pieleen.

 

Joskus tosin kaikki menee nappiin. Pyörän vaihteet toimii, sää on hyvä ja vaatetta on juuri riittävästi. Alkulämmittelyn jälkeen pyörä alkaa liikkua kuin itsestään. Täydellinen flow päällä! Näistä hetkistä pitää ottaa yksinkertaisesti kaikki irti. 

 

 

Toisaalta tässä lajissa pitää olla sopeutuvainen. Muistan oikein hyvin vuoden 2019 loppukesästä erään pyöräretken, jolloin ajoin Seinäjoelta Evijärven kautta Lappajärvelle. Reitin pituus oli 130 km. Keskituntinopeus mukavat 28 kilometriä tunnissa, sopiva ajosää, nesteytys kunnossa jne.100 kilometriä takana ja eturengas alkaa tyhjentyä. Hyvä fiilis ja flow-tila tietysti päättyi siihen hetkeen. Tilalle vaihtui kiroilu ja rengashommat bussipysäkillä. 

 

Vaikka renkaan puhkeaminen tuolloin otti päähän ja söi miestä, niin siitä oppi jotain. Eihän rengasrikkoja voi millään ennakoida. Tietysti varasisuri pitää olla mukana, mutta puhkeamiseen pitää myös varautua ns. henkisesti. Ainakin tarkka saapumisaika tässä urheilulajissa, paikasta A paikkaan B, kannattaa unohtaa. Maantiepyörä on tietyllä tapaa nopea kulkuväline, mutta vaatii kuskilta kärsivällisyyttä varsinkin pidemmillä etapeilla.

 

Tulevaan maantiekauteen aion valmistautua mahdollisimman hyvin. Mm. pyörää on mukavaa rassailla ja puunata sisätiloissa talven pakkasilla, fyysistä yleiskuntoa tietysti pitää myös yllä maastopyöräillen ja työmatkapyöräillen. 

 

Toivottavasti kesälle tulisi hyviä säitä pyöräillä. Niitä odotellessa, kohtahan on jo maaliskuu!