25 päivää, 625 punnerrusta.

 

Otin tutulta facebookissa kiertävän haasteen vastaan: 25 päivää, joina jokaisena pitää tehdä 25 punnerrusta. Lisäksi jokainen suorite piti tallentaa videomuodossa. 

 Ketjukirjeessä lukee näin:

25 punnerrusta 25 päivän ajan auttaakseen lisäämään tietoisuutta PTSD: n, ahdistuksen ja masennuksen puolesta. Miesten itsemurha on edelleen yleisin syy 20-49-vuotiaille miehille Britanniassa.
Säännöt ovat yksinkertaiset
* Kun olet ehdolla, 25 päivää alkaa seuraavana päivänä
* Joka päivä nauhoitat itsesi tekemään 25 punnerrusta vaikka sinun pitäisi pudota polvillesi saadaksesi 25
* Joka päivä sinun tulee nimetä eri henkilö.
Paljon rakkautta kaikille näinä haastavina aikoina ❤

Postaus on selkeästi lähtöisin Englannista, enhän minä tiedä edes mitä PTSD tarkoittaa. Ensin meinasin jättää tämän väliin, mutta yllytyshulluna lähdin lopulta haasteeseen mukaan. Eniten arvelutti heti alkuun se, että jaksaisinko oikeasti punnertaa yhtämittaisesti 25 päivää putkeen. Punnertaminen ei pyöräilijänä tunnu omalta "lajilta", kanttia todellakin kysyttiin.


Ensimmäinen punnerruspäivä oli sunnuntaina 31.1. ja hoidin 25 toistoa nopeasti alta pois. Eihän tämä niin hankalaa ole... ELLEI olisi 24 punnerruspäivää jäljellä! Todellisuus ja epätoivo iski. Miten helkkarissa jaksan punnertaa lähes kuukauden putkeen? Miksi lähdin tähän mukaan? Kokonaismääräksi tulee 625 punnerrusta! Ei muuta kun härkää sarvista ja päivä kerrallaan. 


 

Otin tavoitteeksi yrittää kuvata punnerruksia mahdollisimman erilaisissa paikoissa mm. pyöräilenkeilläni. Valitettavasti kovien pakkasten, lumimäärän ja kiireiden takia en päässyt helmikuussa kovin monelle talvipyörälenkeille, onneksi silti  edes muutamalle. Pyöräilyssä yläkropalle olisi hyvä saada välillä liikettä ja mikä sen parempaa kuin heittäityä maahan punnertamaan! Pyörällä liikkuessa tosin menohaluja on vain yleensä sen verran paljon ettei malttaisi millään pysähtyä.



Kahden viikon punnertamisen jälkeen alkoi näkyä valoa tunnelin päässä: ehkä saattaisin saada tämä haasteen maaliin! Punnerruspäivät alkoivat loppua kohti yllättävästi vähenemään ja 20 päivän jälkeen alkoi helpottamaan. Punnerruspäivä nro 25 oli helppo ja seuraavaa päivää ei tarvinnut enään huhkia, jes!

Suosittelen tällasia haasteita kelle tahansa, mukavaa vaihtelua pyöräilyn maailmaan!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sports Tracker vs. Strava, kumpi on parempi?

Pyöräilyreppusuositukset!

Raul Hellbergin maailmanennätykset Seinäjoella