Kahjon Fillaristin Päiväkirjat

Kilometritavoitteen ensimmäinen kolmannes on nyt selätetty! 6000 kilometrin tavoitteessa on silti vielä paljon tekemistä. Aiemmin taisinkin mainita kuinka talvella poljetut matkat kertyy huomattavasti kankeammin kuin kesällä. Maantielenkeille olen kyllä jo päässyt, mutta poikkeuksellisen kylmä alkukevät on jarruttanut menoa. Lisäksi kevät 2022 on pitänyt sisällään muutakin kuin pyöräilyä. Tälle kesälle en ole vieläkään suunnitellut mitään pidempää reissua, viimeiset kolme kesää on olleet pyöräilymielessä melkoista reittien kartoittamista. Vuoden 2019 Etelä-Pohjanmaan jokaisessa kunnassa pyörällä käyminen, seuraavana vuonna ympäröivät maakunnat(5 reissua, jokainen vähintään 200 km) ja viime vuonna maagisen 300 kilometrin yhtämittainen pyöräreissu. Aikatauluttaminen/reittien selvittely vie aikaa ja pitää mielestäni aloittaa hyvissä ajoin. Kohta eletään jo kesäkuussa, pyöräilykausi on siis jo pitkällä! Vaikkei pitkiä reissuja ole vielä tiedossa niin onhan kuudessatonnissakin ihan tarpeeks...

  K ilometritavoitteet nousevat pyöräilyn saralla itselläni joka vuosi. Tälle vuodelle asetin tavoitteen 5000 kilometriin. Joillekin tuo määrä kuulostaa isolta, joillekin se on vasta alkulämmittelyä. Itselleni se on paljon. Tosiharrastajien mittariin kertyy 10.000 tai jopa yli 15.000 pyöräilykilometriä. Tuota määrää ei monet aja edes autolla vuodessa! Kaikki asettakoot omat tavoitteensa: vähän tai paljon, kunhan pääsee pyöräilemään. Voisi taas kyseenalaistaa haasteen järkevyyttä. Minusta kilometrien haaliminen kuuluu oleellisena osana tähän lajiin ja on myös hyvä motivaattori. Jos esimerkiksi juhannukseen mennessä mittariin on kertynyt tietty määrä niin siitä on hyvä jatkaa kautta ns. puolivälistä loppuun. Itselläni tosin eikä monella muullakaan pyöräily lopu vain kesään vaan pihalle on välillä päästävä lähes kelillä kuin kelillä. Myös talvella ja huonoilla keleillä. Nykyään aina vesisade ei välttämättä haittaa niin paljoa ajon aikana vaan enemmän tympäisee pyörän ja varusteiden hu...

Viime kesän tavoite oli hyvin konkreettinen: viisi yli 200 kilometrin lenkkiä kesän aikana. Aikaisemmat pidemmät reissut itselläni olivat olleet 100-150 kilometrin mittaisia. Tässä vaiheessa voisi sanoa, että 150 kilometriin kun lisää 50 km niin sehän on vain 2 tuntia lisää poljettavaa, yksinkertaista eikö? Ei ainakaan omalla kohdallani. 200 km reissut olivat rankkoja, pakko myöntää. Kynnys lähteä taittamaan yli 200 kilometrin rajapyykkiä on vielä isompi, ehkä jopa enemmän henkisesti kuin fyysisesti. Valmistautuminen näille pitkille reissuille on hieman normaalia stressaavempaa. Ei auta vaikka reitti olisi kuinka selvä ja varusteet kuinka moneen kertaan tarkistettu, pieni epävarmuus vaivaa aina ennen lähtöä. En voisi ainakaan ihan heti kuvitella itseäni ajamassa esim. Lapin harvaan asutuilla seuduilla, pysähtymis/tankkauspisteitä saisi mielellään olla suht säännöllisesti.  Laitoin tuossa joku aika sitten kysymyksen maantiepyöräilyfoorumille, miten 300 kilometrin reissulle pitäisi v...