Työsuhdepyörä tuli taloon!

Työsuhdepyörälle oli tarvetta ja työnantajallani oli kyseinen etu tarjolla. Sellainen piti sitten hankkia. Minkälainen pyörä ja miksi? Siitä tuonnempana.

Mikä ihmeen työsuhdepyörä?

Työsuhdepyörä on työntekijän henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettu polkupyörä, jonka hankinnasta vastaa työnantaja. Pyörällä voi ajaa ilman rajoituksia sekä työmatkoilla että vapaa-ajalla, kuten kauppareissuilla ja harrastuksissa, ja se voi olla myös esimerkiksi sähköavusteinen.

Työsuhdepyörä toimii samalla periaatteella kuin työsuhdeauto, paitsi, että se on huomattavasti edullisempi ja kestävämpi vaihtoehto, joka tuo lukuisia etuja sekä työnantajalle että työntekijälle. (lähde: pyöräliitto)

Aluksi olin hieman epäileväinen työsuhdepyörän suhteen, mutta monen monen pohdinnan jälkeen päätin lopulta hankkia sellaisen. Ajan erilaisilla polkupyörillä päivittäin monen tyyppistä ajoa, työsuhdepyörä tulee olemaan kovassa käytössä. Toki "vanhat pyöräni" eivät pölyynny bikecavessani, niilläkin ajetaan nykyään säännöllisesti. Monen aktiivisen pyöräilyvuoden jälkeen olen todennut ettei yksi pyörä riitä minulle. Se kuinka monta pyörää on sitten se sopiva määrä ei varmaankaan kovin moni harrastaja tiedä. En tiedä minäkään.


No mutta asiaan.

Alunperin suunnittelin työsuhdepyöräksi joko gravel- tai cyclocross -tyyppistä pyörää, mutta kun nykyinen maantiepyöräni taipuu molempiin lajeihin(ainakin joten kuten) kiekkojen vaihdolla niin koko pyörän uusiminen ei ollut tarpeen. Maastopyörän päivittäminen on sen sijaan ollut jo jonkin aikaa mielessä. Lähtökohtana täysjousto, joko luomu tai sähkö. Pohtiminen meni astetta hankalammaksi kun en osannut päättää kumpiko pyörä istuisi juuri minun käyttöön. Sitten homma ratkesi ja talliin tuli:

Kevytsähköpyörä! Miksi juuri kevytsähköpyörä? "Eihän siinä ole tehoja tarpeeksi ja akun toimintasädekin on liian pieni", ajattelin. hmm...

Tämä asia vaatikin pitkät pätkät pohdintoja. Isoin tekijä minulle sähköpyörän valinnassa on sen paino. Olen kokeillut monelaisia sähköpyöriä, joidenkin paino on ollut n. 30 kiloa akkuineen. Painava ja tehokas sähköpyörä taittuu varmasti monenlaiseen ajoon, mutta itselläni oli mielessä jotakin kevyempää ja ketterämpää.

 

Specialized Turbo Levo SL

SL eli Super Light. Vaikka pyörän kokonaispainoa lisää on moottori ja akku niin paino on saatu lähes luomutäysjouston tasolle. Täystehoisissa sähköpyörissä tehokkainta avustusta en jotenkin ole osannut aina käyttää tai käytin sitä väärissä paikoissa. Kevytsähköpyörässä ajotuntuma mielestäni huomattavasti luonnollisempi eikä se "hyökkää". Siinä yhdistyys luomupyörän ketteryys ja sähköpyörän "lisäboosti". Avustus tuntuisi riittävän minun ajoon. Pyöräliikkeen myyjä mainitsi, että kevytsähköpyörät soveltuu nimen omaan pyöräilijöille, joiden peruskunto on valmiiksi hyvällä tasolla. Uskallan väittää etten ole rapakunnossa. Kevytsähköpyörä on perusteltu tässä tapauksessa siis juuri minun kaltaiselle pyöräilijälle.


 

Spessulla on nyt takana muutama sata kilometriä polkuajoa. Täysi akku kestää kolmesta neljään lenkkiä, mutta ilman avustustakin pyörällä on mahdollista ajaa. Tein tästä itse asiassa pienen testin kun paikallisen pyöräseuran porukkalenkillä kaikilla muilla oli luomupyörät alla niin otin ja poljin koko reilut 20 kilometriä maastoa ilman sähköä. Lenkki oli täysin tehtävissä "luomuna".

Loppuvuodesta olisi tarkoitus ajaa maastossa kun maantielle ei enää huvita lähteä tai kun olosuhteet alkaa olemaan huonot. Toki yritän ajaa silti muutaman sileän lenkin lokakuun puolella, mutta ajaminen painottuu luonnollisesti enemmän maastoon. Lumisella alustalla sähköpyörä pääsee varmasti oikeuksiinsa, talvisista työmatkoista puhumattakaan.

Loppuvuoden sähköpyörälenkkejä odotellessa 😊




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sports Tracker vs. Strava, kumpi on parempi?

Pyöräilyreppusuositukset!

Uusi mittari: Garmin Edge 530