Kahjon Fillaristin Päiväkirjat

Männä viikonloppuna tuli taas lähdettyä Pohjanmaalta järvien äärille Keski-Suomeen. Alun perin tarkoitukseni oli polkea sinne töiden päätteeksi perjantaina, mutta sateen 99 % todennäköisyys ja 4-5 m/s tuuli ei innostanut lähtemään pyörän selkään. Vettä tuli perjantaina aamusta iltaan. Sunnuntaille oli onneksi luvattu parempaa säätä. Pyörä siis auton katolle ja menoksi. Sunnuntaiaamuna kamppeita piti taas hieman etsiskellä, mutta olin näköjään muistanut ottaa kaiken tarpeellisen mukaan. Pyöräilykengät itse asiassa meinasi unohtua kotiin, tennareilla en välttämättä olisi lähtenyt näin pitkälle reissulle polkemaan. Viime hetken arpomiset pukeutumisen suhteen: irtolahkeet vai shortsit? Lämpötila oli paikoitellen alle 15 astetta, päädyin silti shortseihin. Juomapullot täyteen ja matkaan! Reitti kulki tällä kertaa Seinäjoen suuntaan Ähtärin ja Töysän kautta. Vaikka olen tämän(Saarijärvi-Seinäjoki) välin ajanut jo 7 kertaa aiemmin, en ole Töysän ja Kuortaneen reittiä ajanut aiemmin edes autol...

Aiemmissa postauksissa mainitsin etten ole kisapyöräilijä. Suostuin kuitenkin ensimmäistä kertaa elämässäni maantiekisaan(!) Mitään 40 kilometrin keskituntinopeutta ei ollut tarkoituskaan lähteä havittelemaan, koska siihen oma fysiikka ei yksinkertaisesti riitä. Tavoitekeskivauhtini oli 30-35 km/h. Viestissä ajettiin kolmen polkijan joukkueissa ja kaikki ajoivat 20 kilometrin matkan. Rideepin seurasta saatiin koottua kolme miesten joukkuetta, valitettavasti naisten joukkue joutui perumaan tulonsa.   Kisapaikkana oli Kauhajoen Nummijärven camping-alue, josta ajettiin sekä etelän ja pohjoisen suuntaan 10 + 10 km. Nummijärven alue on tuttu mm. Nummirock-festivaalista ja reitti meni myös tuon alueen ohitse.  Lähdimme Anssin ja Jussin kanssa yhdellä autolta Seinäjoelta Kauhajoen suuntaan jo klo 16 jälkeen, koska ilmoittautuminen kisapaikalla olisi klo 18 ja startti 19:30. Ennen lähtöä jännitin mahtuuko autoni katolle kolme maantiepyörää rinnakkain vai pitääkö yksi pyöristä laittaa ...

En muista ajoinko viime kesänä kovinkaan montaa soololenkkiä yli 30 km/h keskituntinopeudella. Tälle kaudelle odotukset keskituntinopeuteen ovat joka tapauksessa hieman korkeammalla. Jos kerran lähdetään ajamaan maantielle, niin ei siellä aina huvittaisi ylimääräistä aikaa viettää. Joskus ripeät lenkit ovat paikallaan. Annan tässä postauksessa omat vinkkini miten tuo 30 km/h on paras pitää yllä, koska niitä olen jo muutaman ajanut tälle kaudelle. Lähdetään kuitenkin siitä minkälainen pyöräilijä minä olen. Voisin väittää etten ole fysiikaltani rapakuntoinen mutten myöskään huippu-urheilijakaan. Voisin luonnehtia itseäni aktiivipyöräilijäksi, jolla on välillä tarve kokeilla rajoja nopeuden suhteen: kuinka kantti kestää. Pitää muistaa etten pääsääntöisesti treenaa kisoihin. Fyysiset ominaisuuteni soveltuvat paremmin kestävyysurheiluun kuin räjähtävään voimaan. Miksi sitten pitäisi yrittää pitää ripeää vauhtia yllä? "Ei matka tapa, vaan vauhti" kuuluu sanonta. Monella pyöräilijäl...